• Taina

Äiti, sä tarviit assarin!


Viime viikkoina olen havahtunut jatkuvaan kohinaan päässäni. Tuntuu, että aivoissa on menossa mielenosoitus tai vähintään workshop, jossa kymmenet äänet huutavat eri asiaa. Muista, tee, raportoi, delegoi. Työ, perhe, kaverit. Ja kyllä, olen kokeillut mindfulnessia, keskittynyt hengitykseen, sen tunteeseen ja ajatellut itseäni armollisesti. Kolmen minuutin mindfulness-harjoitus on yllättävän pitkä. Siinä ehtii pohtimaan myyntiä, televisiotason ostoa, kauppalistaa, tiimin virkistysiltaa ja lapsen saamaa palautetta koulusta. Testattu. Nämä sain kirjoitettua ylös harjoituksen jälkeen. Todennäköisesti ajatuksissa kävi myös uusi olohuoneen matto, uuden projektin suunnittelu, soitto kaverille ja kesän lomamatka.


Sanotaan, että kiire on tunne. Oma tunne siitä ettei aika riitä kaikkeen mitä pitäisi tehdä. Asiaa on tutkittu ja selvitetty ja kiireen hallintaan on useita ohjeita*. Ohjeita riittää priorisoinnista organisointiin ja delegointiin. Toiset sanoo, että ota hommat vaan haltuun ja älä vaadi 100%. Toiset taas vinkkaa valitsemaan kolme tärkeintä tehtävää päivälle tai miettimään tarkasti, mitä oikeasti pitää tehdä. Olen kokeillut yhtä ja toista ohjetta ja tiedän omalla kohdallani selkeiden tehtävälistojen toimivan kaikkein parhaiten. Tästä huolimatta huomaan säännöllisesti hyperventiloivani kiireen takia. Keskityn epäolennaisiin asioihin, siirrän oikeasti tärkeitä tehtäviä kun “nyt vaan pöydällä on niin monta tulipaloa”, jotka kaikki vaativat juuri minun huomioni. Kiireessä on niin paljon helpompi pysyä omalla mukavuusalueellaan, jolloin asiat, jotka aidosti veisivät eteenpäin, jäävät vaan tekemättä.


Kiire ei tee paremmaksi. Ei saa suorittamaan enemmän eikä tekemään fiksumpi päätöksiä. Ei ainakaan minua. Toissa iltana huomasin tuohtuvani siitä, että puolisoni vastasi liian hitaasti kysymykseeni. Minun kalliita minuutteja hukataan. Tänään jouduin sitten pakosta pysähtymään. Matkasin asiakaskäynnille bussissa melkein koko päivän. Oli pakko pysähtyä, sillä en päässyt bussista mihinkään. Kannettavasta tietokoneesta loppui virta ja puhelimen akkua tuli säästää. Ikkunasta näkyi luminen maisema ja bussi huristeli tasaista vauhtia. Maiseman vaihto teki hyvää, sillä matkan aikana mieli rauhoittui. Mielenosoitus päässäni hiljeni, tehtävälistan priorisointi onnistui ja suurimmat haasteet tulivat käsitellyiksi ihan perinteisesti paperin ja kynän avulla.


Vastuun ottaminen omasta kiireen tunteesta on velvollisuus läheisiä kohtaan, niin töissä kuin kotona. Kannan laukussa poikani vuosia sitten tekemää puista lisämuistia arjen kiireiden tueksi (hän teki sen minulle, kun jälleen kerran taistelin päässäni rymistelevien mielenosoittajien kanssa). Tyttäreni on todennut useammin kuin kerran, että “Äiti, sä tarviit assarin” kun olen taas unohtanut jotain mitä hänelle olin aamun kiireessä luvannut. Kaikesta kaaoksesta huolimatta, vaikka aika painaa päälle ja päässä kohisee, on hyvä muistaa, että olen itse vastuussa siitä miten käsittelen aikaa, joka minulle on annettu. Joten, kun mielenosoittajat alkavat taas huutamaan päässäni, en vielä palkkaa assaria, vaan taidan varata bussilipun, tehdä päiväretken ja laitan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Miten sinä hallitset kiireen tunnetta?


*Tekstejä kiireestä:

Aikaa ei voi hallita, mutta kiirettä voi Viisi vinkkiä oman työn hallintaan Hidasta elämää: kiire

0 katselukertaa

© TinyApp 2020

 

 

 

 

 

Osoite:

Maria 01

Lapinlahdenkatu 16

00100 Helsinki, Suomi

HelsinkiNYC International Oy

Y-tunnus 2546069-5

UKK   Evästeet   Tietosuojaseloste   Käyttöehdot

arrow&v

Tuki

Tukipalvelu

Käyttöoppaat (tulossa)

Video-oppaat (tulossa)

TinyApp Blogi

  • YouTube
  • LinkedIn
  • Facebook
  • Twitter
  • Instagram